Ihan liekeissä neulurista :)

Maaliskuun opintojakson päätöspäivänä pääsimme kokeilemaan neulureita. Ensimmäinen ja ainoa kokemukseni neulekoneesta on yläasteajalta, kun valinnaiskäsitöissä neuloin neulekoneella puseron. Se oli niin takkuista ja tuskaista hommaa, etten ole neulekoneita sen jälkeen kovin lämmöllä muistanut, saati sitten kokeillut.

Neuluri valmiina. Huivissa tarvittiin 39 neulaa.

Kelkkakin valmiina, neulonta voi alkaa.

Nyt kuitenkin otimme neulurit esille ja pääsimme hommiin. Päätin tehdä tuubihuivin Novitan Tivoli-langasta, jossa on ihanat neonvärit. Joko nämä neulurit olivat kiltimpää ja tottelevaisempaa kantaa kuin aiemmin kokeilemani, tai sitten minulle vain sattui hyvä yksilö. Homma lähti sujumaan hyvin, ja muutamia silmukoidenputoamisia lukuunottamatta olimme koneen kanssa ihan samalla aaltopituudella.

Homma lähti käyntiin vauhdikkaasti :)

Neulurineulonta sopii tällaiselle nopeasti valmista haluavalle tyypille kuin nenä päähän. Iltapäivän päätteeksi sain oman tuubihuivin kaulaan, tosin se on vielä höyrytystä vailla.

Valmista syntyy...

Kivaa oli, ja nyt mietinkin, mistä saisin oman pikku neulurin, jotta saisin hurautella lisää kivoja huiveja. Niin, ja ne neulehelmetkin jäi vielä kokeilematta, oma Wonder Knitterkin pitänee siis laittaa ostoslistalle.

Lopuksi pudotettiin joka viides silmukka, jotta saataisiin joustinneuleen näköistä jälkeä.

Kun pudotetut silmukat oli purettu alas asti, huivin molemmat päät laitettiin yhteen oikeat puolet vastakkain, ja silmukat neulottiin yhdessä kolmannelle puikolle. Lopuksi silmukat pääteltiin tavalliseen tapaan.

Kurssipäivän päätteeksi sain valmiin huivin kaulaani :).

Kevään ötökät heräilevät

Maaliskuun jakson elektroniikan tunneilla pääsimme kokeilemaan elektroniikkatyötä, joka sopii ensimmäisten elektroniikkatöiden joukkoon. Teimme erilaisia keväisiä pörriäisiä, joihin tuli valmis epäkeskomoottori ja patterikotelo. Suurin osa laittoi työhönsä myös valmiin propellin, josta piti lyhentää yksi propelli, jotta epäkeskomoottori toimisi kuten sen kuuluu. Jokainen mietti ulkoasun toteutuksen itse, osa teki ötökän muovista ja osa (itseni mukaan lukien) lähti toteuttamaan ulkoasua tekstiilityön keinoin.

Tässä oma ampparini.

Pipo, piponi, pipo, pipo, pipo, piponi...

Maaliskuun opintojaksolla pääsimme saumuroimaan pipoja sydämen kyllyydestä. Materaalina oli keke-henkisesti collegehameita, joista sitten tuunailimme mitä erilaisempia pipoja.

Itse valmistin yhden peruspipon kaavaa hieman pienentäen. Se pääsi pikkumiehen päähän pyörälenkille ja puistoon heti samana iltana, ja oli kyllä mieleinen :).

Toisen college -pipon tein ihan itselleni. Siinä on yhden kurssikaverin vinkistä hyödynnetty hameen vyötärökaitale ja kiristysnaru, aika kiva yksityiskohta. Peruspipon kaavaa on hiukan pidennetty. Koristeeksi laitoin hiukan pinkkiä blingblingiä.

Kolmas pipo syntyi trikoosta. Se on tehty samalla kaavalla (Moda 7/2012) kuin aiemman postauksen pinkki pipo. Tämä pipo on nyt vain tehty ilman vuoriosaa.

Yksi collegehame saatiin jokainen mukaan kotiinviemisiksi, joten siitä olisi vielä tarkoitus tuunailla joku kiva päähine jossain vaiheessa.

Vapaavalintainen elektroniikkatyö: Pujottelupeli

Pujottelupelin ohjeissa suositeltiin sitä ensimmäiseksi elektroniikkatyöksi ja kerrottiin sen olevan helppo ja selkeä työ. Näin olikin. Valmiissa pakkauksessa, jonka valmistaja on Step-systems,oli komponentit, piirilevy sekä selkeät ohjeet. 

Työ aloitettiin poraamalla piirilevyn reiät. Sen jälkeen juotettiin osat kiinni ohjeiden mukaisessa järjestyksessä. Ainoa miettimistä vaativa kohta tuli johdon kanssa. Ohjeessa käskettiin käyttämään osa johdosta yhdistämään silmukka piirilevyyn ja osa yhdistämään rata piirilevyyn. Laitoin johdon tasapauolisesti kahtia, fiksumpi olisi ehkä käyttänyt pidemmän pätkän yhdistämään silmukka rataan, koska silmukan täytyy ylettyä kulkemaan radan toiseen päähän saakka. No, ylettyy se onneksi nytkin.

Pieni lisäys valmiiseen ohjeeseen tuli opettajalta, eristin ledin toisen jalan käyttämällä pientä kutistesukkaa. Näin vältetään mahdollinen oikosulku, joka syntyy, jos jalat koskevat toisiaan.

Työ tuli siis juotettua melko nopeasti ja toimikin heti ensi yrittämällä :). Kotihommaksi jäi miettiä sopiva kotelointi pelille. Muutamia ideoita jo onkin, ja laitan valmiista toteutuksesta kuvan, kunhan saan työn idean tasolta toteutuksen tasolle.

Enpä olisi uskonut, että pääsen elektroniikkatyöstä näin sanomaan, mutta työ oli lähes liian helppo. Edellisellä kerralla valmistettu vahvistin oli huimasti vaikeampi, ja tämä tuntui tosiaan tosi helpolta sen jälkeen.

Voin siis ilman muuta suositella tätä työtä totetutettavaksi koulussa. Sopii mielestäni hyvin ensimmäisten elektroniikkatöiden joukkoon.

Elektroniikatyön koteloinnista tuli moniakin ideoita mieleen. Päädyin koteloinnissa itselleni ominaiseen hieman askartelumaisesti toteutettuun ulkoasuun. Koteloinnin idea lähti kahdesta linnusta, jotka löytyivät laatikon pohjalta, muistaakseni jäivät yli jostain kranssiaskartelusta. 

Pujottelupelin ideana on johdattaa lintu omaan kotipönttöön reittiä pitkin. Työn piirilevy, paristo sekä summeri ovat kivasti piilossa linnunpöntön sisällä. Linnunpöntön kansi on irroitettava, joten paristonvaihto onnistuu helposti.

Työn alusta on maalattu muistuttamaan koivunrunkoa ja pujottelusilmukan kahva on valmistettu oksanpätkästä. Tyttömäisen tunnelman viimeistelee työn värimaailma sekä linnunpöntön koristelussa käytetty glitteriliima. Tämä tyttömäisesti toteutettu peli sopii hyvin mallikappaleeksi teknisen työn tunneille inspiroimaan omanlaisia toteutuksia.

Kotelointi on toteutettu vanerista. Pohjamaalaus on tehty Helmi-kalustemaalilla ja koristelumaalaukset akryyliväreillä. Ledille ja johdoille on porattu pienet reiät linnunpöntön sivulle. Linnunpönttö on koottu ja kiinnitetty kuumaliimalla.

Pipofiilistelyä

Seuraavalla lähijaksolla laitamme saumurit surraamaan. Luvassa on pipon ompelua. Piirsin jo viime lähijaksolla kaavan (Moda7/12), jolla tehtyjä kivoja pipoja olin bongaillut netistä. 

Kokeilin itsekin kaavan toimivuutta, tosin käytössäni oli vain ompelukone.

Ohje oli oikein simppeli ja piposta tuli kiva. Ohjeesta poiketen leikkasin pipon eri päin kankaasta, koska muuten kuvio olisi tullut väärin päin. Toteutin s-koon kaavan, mutta ilman saumanvaroja, näin sain pikkuneidin päähän sopivan myssykän.

Koristeeksi rypytyksen alapuolelle lisäsin vielä muutaman helmiäishelmen. Pipo pääsi käyttöön heti :).