Kuusivahdin valmistaminen alkoi tutustumisella teknisen työn luokkaan. Olin tehnyt luokassa aiemmin vain pintapuolisen tutustumiskierroksen, joten nyt piti käydä suurin osa kaapeista läpi, jotta löysin tarvittavat välineet.
Heti tässä vaiheessa muistui mieleen opiskeluaikoina paljon puhututtanut kuilu Norssin/OKL:n ja todellisen koulumaailman välillä. Lähiopetusjaksolla OKL:ssä oli kaikki pelit ja vehkeet, oman koulun luokasta löytyi kolme pikakolvia. Telineitä, johon työn olisi saanut kiinni, emme löytäneet. Myöskin kuorintapihtien löytäminen tuotti hieman vaikeuksia, kun koulussamme ei ollut niitä automaattiversioita, joihin olimme tutustuneet. Suurennuslaseja tai edes kovin hyvää valaistusta ei myöskään ollut.
Löytyneiden välineiden ollessa kasassa luimme työohjeet ja levittelimme osat pöydälle. Ohjeet ja kuvat olivat selkeät. Aloitimme siis työt. Työn sujuminen oli hiukan kankeaa. Pikakolvi tuntui hankalammalta ja epätarkemmalta käyttää, koska sen kärkiosa oli niin leveä. En saanut oikein yhtään juotosta onnistumaan täydellisesti. Hiukan pelotti myös työn liiallinen kuumentuminen, koulumme teknisen työn opettaja kun oli varoitellut pikakolvin kuumentuvan enemmän kuin tavallisen, ja sen lisäksi kuusivahdin ohje varoitti liian kuumuuden rikkovan työhön kuuluvia osia.
Pienistä hankaluuksista huolimatta työ eteni kohtuullisen ripeästi ja saimme kuusivahdin sitä myöten valmiiksi, kun sen pystyi tekemään ilman koteloa.
Työtä voi suositella toteutettavaksi alakoulussa. Ohjeet ja kuvat olivat selkeät ja helppolukuiset. Valmis piirilevy teki aloittamisesta sujuvaa. Voisin kuvitella, että tällainen työ inspiroisi oppilaita, etenkin syyslukukauden loppupuolella. Oppilaiden kanssa työskennellessä huomiota kannattaisi varmaankin kiinnittää siihen, että osa osista ei kestä kovaa kuumuutta.
