Työpaikan naiset ovat syksyn mittaan intoilleet käsikudonnasta (arm knit/knitting). Päätinpä minäkin kokeilla tuota puolen tunnin tuubihuivia. Ohjevideoita löytyy YouTubesta ja tekniikka oli kyllä helppo. Hieman alle tunnissa minulla oli valmiina tuubihuivi. Lankana käytin Novitan Hilettä. Tein kolminkertaisella langalla ja työssä on 12 silmukkaa.
maanantai 17. marraskuuta 2014
Muovityöt
Salaattiottimet
Salaattiottimet valmistettiin muovisuikaleesta (pituus n. 60 cm). Ensin suikaleen päät muotoiltiin halutusti, jonka jälkeen työn reunat hiottiin vesihiomapaperilla. Salaattiottimiin tehtiin lujuutta ja ulkonäköä tuovat urat.
Työ on lämmitetty ja pienen vanerikappaleen avulla painetaan urat. |
Tämän jälkeen ottimet taivutettiin keskeltä kuumailmapuhaltimen ja pyörökepin avulla. Lopuksi vielä oli mahdollista kääntää ottimien päät hieman sisälle päin kuumailmapuhallinta ja pienempää pyörökeppiä käyttäen.
Joulukoristeet
Toisena muovityönä valmistin kaksi erilaista joulukoristetta.
Työtä varten sahattiin kapeaa soiroa. Sirkkelillä saa sahattua suoraan. Jos käyttää vannesahaa, terän pitää olla alhaalla, muuten sahaus lähtee vinoon. Tuossa jääpuikossa näin kävi, mutta kekseliäinä naisina työstimme näistä ns. hukkapaloista hienot jääpuikot joulukoristeiksi :).
Puna-valkoista työtä varten muovisoirot liimattiin yhteen akryyliliimalla ja laitettiin puupalojen väliin puristimilla kuivumaan. Annettiin kuivua seuraavaan päivään. Tätä ei varmaankaa voi tehdä oppilaiden kanssa, liima oli niin myrkyllisen hajuista. Toinen, ehkä oppilaiden kanssa parempi vaihtoehto, on laittaa kaksi muovipalaa päällekkäin uuniin, lämpötila 150 ja lämmitysaika muutama minuutti. Muovipalat kiinnittyvät myös näin yhteen.
Valmis kaksivärinen tanko hiotiin reunoista vesihiomapaperilla. Tämän jälkeen porasin tangon yläpäähän reiän ripustusnarua varten ja alas koristetta varten. Sitten kiinnitin sen viilapenkkiin ja lämmitin kuumailmapuhaltimella. Pehmennyt muovi käännettiin kierroksille. Tämäkin vaihe olisi ollut ehkä helpompi tehdä uunissa. Eli samalla, kun levyt sulavat yhteen, ne voi sitten saman tien kiertää kaksien pihtien avulla kierteille. Aikuinen voi tehdä työvaiheen myös käsin hanskat kädessä. Jääpuikko on tehty täten ja siinä on mielestäni paremmin onnistuneet kierteet. Muovia täytyy pitää väännetyssä asennossa, kunnes se jäähtyy, se aukeaa muuten takaisin suoraksi.
Valmis työ koristellaan halutusti. Jääpuikossa olen lisännyt hileliimaa, kristallin sekä ripustusnarun. Karkkikeppiin taas kulkusen ja ripustusnaruksi silkkinauhaa.
Vinyylilevykulhot
Perjantaina tuli lähijaksolla vinkki opekollegalta LP-levyistä muotoilluista kulhoista. Ei siis muuta kuin pikaisesti kirpparille tuntien päätyttyä. Muutaman käytävän kierrettyäni löysin sopivan hintaisia levyjä: ostin kaksi pakkausta a´50 snt. Toinen sattui vielä olemaan tuplalevy, joten hinta ei päätä huimannut :).
Lisäksi tarvitaan kulho tms. astia, jonka päälle kulho muotoillaan.
Levy lämmitetään uunissa, 150 astetta ja muutama minuutti. Levy lähtee lämmetessään käpristymään, joten sen kyllä näkee, kun levyä voi alkaa muotoilla.
Sitten vain levy hanskat kädessä pois uunista ja muotoillaan kulhon päälle. Itse käytin salaattikulhoa ja pientä kattilaa. Levy siis asetellaan nurinpäin olevan kulhon päälle ja muotoillaan reunoilta käsin. Tässäkin työssä täytyy muotoiltuja kohtia painaa, kunnes levy jäähtyy, muuten ne aukeavat. Ja jos ei homma ekalla kerralla onnistu, niin sitten vain uudestaan uuniin ja toinen yritys!
Salaattikulhon päälle muotoutui aika laakea astia. |
Voit muotoilla reunoille vekkejä. Tue käsin, kunnes kulho on jäähtynyt. |
Hamahelmi-työt: klassikoita :).
Metallitöitä
Alumiinin taivuttaminen
Alumiinin taivutustyöksi suunnittelin pienen kynttilälampetin. Työ aloitettiin piirtämällä kaavat ja valmistamalla hahmomalli pahvista. Hahmomallin avulla suunniteltiin taivuttamisjärjestys.
Lampetin ääriviivat piirrettiin piirtopuikolla kaavan avulla alumiinille. Työ leikattiin irti kaarisaksia ja peltisaksia käyttäen. Kulmiin tehtiin apuporaukset.
Sen jälkeen työ taivutettiin kanttikoneella suunnitelman mukaan, viilattiin ja hiottiin sekä koottiin popniiteillä.
Kuparin pakotus: Löylyautomaatti
Löylyautomaatti valmistettiin kuparista pakottamalla. Ensin neliön muotoosesta kuparilevystä leikattiin kaarisaksilla kolmio. Kolmion reunat viilattiin tasaiseksi ja jokaiseen kulmaan porattiin reikä, huom. jätä riittävästi matkaa reunaan.
Tämän jälkeen kuparia alettiin pakottaa pallopäisellä vasaralla.
Valmiiksi pakotettu työ kiillotettiin ja sitä varten tehtiin lenksut jokaiseen kulmaan. Valmiiseen työhön kiinitetttin vielä ripustusketju.
Kuumamuokkaus: taottu hellakoukku
Ongelma: Taloomme vuonna 2011 rakennetun uunin arinassa olevan tuhkaluukun avaamiseen ei ole ollut sopivaa työkalua. Sitä on avattu milloin makkaratikulla ja milloin milläkin.
Ratkaisu: Taon sopivan työkalun.
Sahataan rautatangosta noin 60 cm pätkä. |
Taivutetaan varteen kierteet. |
Kuumennetaan ahjossa ja taotaan. Tämä toistetaan useita kertoja ja kumpaankin päähän. |
Muistetaan, että rautatanko on vielä hetkenkin päästä kuuma: Jäähdytä välillä vedellä ja käytä hanskoja KOKO AJAN :). |
Valmis hellakoukku. Ja toimii! Jee! |
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
Korujen valmistamista
Muinaisketju
Pääsimme lokakuun lähijaksolla Kouluelektroniikka Oy: n tiloihin korupajaan. Korupajassa valmistimme muinaisketjun toompakkilangasta.
Ketjun valmistaminen aloitettiin pyörittämällä lanka spiraaliksi erityisen pyörityslaitteen avulla.
Valmis spiraali sahattiin toiselta puolelta halki, jolloin syntyi pieniä renkaita. Renkaat avattiin pihtejä käyttämällä. Työn alkuun laitettiin rautalanka merkiksi ja sitten vain avattiin ja suljettiin äsken valmistettuja renkaita, aina kaksi ja kaksi rengasta. Pikkuhiljaa ketju valmistui.
Kun ketju oli sopivan pituinen ranteeseen, siihen kiinnitettiin lukko. Lopuksi valmis ketju laitettiin jonkinlaiseen myllyyn pyörimään. Siellä se hioutui tasaiseksi ja tuli kauniin kiiltäväksi.
Kuparikoru
Kuparin pakotustyö aloitettiin stanssaamalla kuparilevystä ympyrä. Ympyrän keskelle stansattiin vielä pienempi reikä. Sen jälkeen tehtiin ripustusnauhaa varten reikä sekä myös reikä keskelle tulevaa koristetta varten.
Tämän jälkeen kuparilevy pakotettiin kaarevaksi.
Kaarevan levyn pinta naputeltiin vielä koruvasaralla. Sen jälkeen koru kävi kiillotusmyllyssä pyörimässä. Kiillotettuun koruun lisättiin vielä helmi yksityiskohdaksi.
Emalointi
Emalointityötä varten stanssasin Kouluelektroniikassa ympyrän muotoisia kappaleita, joihin tehtiin valmiiksi ripustusreikä. Otin myös yhden valmiin linnun muotoisen pohjan.
Emalointi tehtiin hellan levyllä kuumentamalla.
Aluksi emaloitavalle pohjalle ripoteltiin emalijauhetta. Tämän jälkeen työ nostettiin varovasti lastan avulla hellanlevyllä olevalle metallilevylle. Jauhe suli hetkessä, jonka jälkeen työ nostettiin pois levyltä. Sen jälkeen työhön saattoi lisätä toista väriä tai vaikkapa kimalletta, kuten itse tein. Värit olisi myös voinut laittaa yhtä aikaa, sitä en kokeillut. Sitten vain uusi kuumennus ja valmista tuli! Mustaan pohjaan olen ripotellut kimalletta vapaalla kädellä, violettiin taas kakkupaperin läpi.
Tarkkana tuli olla emalointien siirtovaiheessa, sai olla todella tarkkana, että sai ujutettua lastan siististi työ alle, reunaan tuli todella helposti jälkiä. Värien ripottelussa kannattaa varata jokaiselle värille puhdas paperi, jonka päällä jauhe laitetaan. Näin ylimääräisen värin voi kaataa takaisin sirottimeen.
maanantai 13. lokakuuta 2014
Ksp2 kurssityö: Vahvistin "Kameleontti-kaiutin"
Kesäkuun
valoisina ja heinäkuun hiukan jo pimenevinä lämpiminä iltoina on mukava
istuskella pihalla ystävien kanssa. Jutella, herkutella, olla vaan. Hyvän ruuan
ja juoman lisäksi mukaviin juhliin kuuluu ehdottomasti myös hyvä musiikki.
Tämä
vahvistin on suunniteltu näitä hetkiä varten. Siihen liitetään iPhone tai iPad,
jonka kautta musiikkia voi kuunnella. Olen suunnitellut vahvistimen ulkomuodon
ja valinnut värityksen siten, että se miellyttää omaa silmääni. Se myös sopii
mukavasti sisätiloihin valkoisen Tivoli Audio-radion kaveriksi silloin kun sitä
ei käytetä ulkosalla.
Projektin eteneminen
Vahvistimen
työstäminen alkoi elektroniikkaosuuden rakentelulla. Se oli itselleni
haasteellista, mutta kohtuullisen hyvien ohjeiden sekä erinomaisten neuvojen
kanssa onnistuin lopulta saamaan kaiuttimeni toimimaan.
Kaiuttimen
kotelon työstäminen alkoi suunnittelulla. Tutustuin puutyöluokassa olleisiin
toisten tekemiin kaiuttimiin ja pyörittelin ideoita päässäni. Melko pian
mielessäni alkoi hahmottumaan kuva valkoisesta kaiuttimesta, jossa olisi edessä
joku kangas tai neulottu etupaneeli. Kaiuttimet ovat minulle aika vieras
maailma, joten haasteellista oli, kun ei tiennyt, olisiko jotain erityisen
tärkeitä asioita olemassa, jotka pitäisi huomioida suunnitteluvaiheessa.
Ilmeisesti olisi ollut, ainakin kaiuttimen litratilavuus kuulemma vaikuttaa sen
ominaisuuksiin. Otin siis omien tietojeni pohjalta (jotka siis ovat aika
olemattomat) huomioon asioita, ne liittyivät lähinnä ulkonäköön. Suunnittelin
vahvistimesta niin pienen kuin mahdollista on kahden kaiuttimen kanssa. Heti
ensimmäinen haaste oli järkeillä jokainen kappale oikean kokoiseksi siten, että
huomioi niiden kiinnittämisen toisiinsa.
En
halunnut kaiuttimesta kovin isoa tai raskaan näköistä, joten päädyin höyläämään
liimapuulevyn ohuemmaksi. Tässä kohtaa opin (tai kertasin) asioita:
liimapuulevyä ei saa laittaa väärin päin tasohöylään. Välttämättä tätä ei olisi
tarvinnut kantapään kautta oppia, mutta minkäs teet ;). Jälkikäteen ajateltuna
olisi ollut järkevämpää jättää liimapuulevy hiukan paksummaksi. Näin ohuen
levyn kanssa sai jatkuvasti pelätä, että työ halkeaa. Esimerkiksi säädinten
upotukset olivat haasteelliset porata, että ne sai riittävän syviksi, mutta ei
kuitenkaan niin syviksi, että olisivat tulleet läpi asti.
Puuntyöstövaiheessa
suurin osa asioista oli minulle uudehkoja. Jälkikäteen ajateltuna esim. tappien
poraaminen olisi kannattanut mitoittaa tarkasti joka kappaleessa samoille
kohdille ja tehdä joka reiästä saman syvyinen. Minun tavallani (reiät siihen
mihin sattuivat tulemaan ja tappireikien poraus suunnilleen oikean syvyiseksi)
kaiuttimen kokoaminen oli hitaampaa, sillä piti olla tarkkana, että kaikki
kappaleet tulivat tasan tarkkaan oikein päin ja tappiliitoksiin tarvittiin
välillä vähän reilummin liimaa. … ja jälkikäteen hiukan enemmän hiomista…
Kaiuttimen
etupaneeliin porattiin reiät pylväsporakoneella ja kuppiterällä. Se oli ihan
mukavaa. Siinäkin opin uutta, terää ei saanut laittaa kerralla läpi, vaan työ
käännettiin välillä, jotta terä ei repisi reiän reunoja läpi mennessään.
Reikien hiominen porakoneeseen liitettävällä hiomalaitteella oli myös uutta.
Kun kaiutinlaatikko oli saatu koottua ja se oli kuivunut puristimien kanssa, kävin työn vielä hiomakoneella läpi. Sen jälkeen työ pohjamaalattiin pohjamaalilla ja maalattiin kahteen kertaan Helmi-kalustemaalilla.
Sitten päästiin asentamaan elektroniikkaosuus. Siihen olisin todellakin kaivannut tarkat ohjeet. Loppujen lopuksi homma kuitenkin onnistui ja oli kyllä mahtava fiilis, kun ensimmäiset soundit kajahtivat ilmoille :).
Tämän jälkeen takakansi liitettiin paikoilleen, pakkeloitiin ja maalattiin vielä koko työ. Maanantai-iltana ennen lähijakson alkamista, mieleeni tuli idea kaiuttimen etupuolen verhoilusta: Laittaisin kaiuttimeen liimattavaa tarranauhaa, jolloin siihen voi vaihdella erilaisia etupaneeleja. Nyt on valmiina kaksi erilaista, ehkäpä jouluksi valmistunee punainen versio ;).
Sitten päästiin asentamaan elektroniikkaosuus. Siihen olisin todellakin kaivannut tarkat ohjeet. Loppujen lopuksi homma kuitenkin onnistui ja oli kyllä mahtava fiilis, kun ensimmäiset soundit kajahtivat ilmoille :).
Tämän jälkeen takakansi liitettiin paikoilleen, pakkeloitiin ja maalattiin vielä koko työ. Maanantai-iltana ennen lähijakson alkamista, mieleeni tuli idea kaiuttimen etupuolen verhoilusta: Laittaisin kaiuttimeen liimattavaa tarranauhaa, jolloin siihen voi vaihdella erilaisia etupaneeleja. Nyt on valmiina kaksi erilaista, ehkäpä jouluksi valmistunee punainen versio ;).
Kierrätystä… Puhelin sujahtaa mukavasti taskuun. |
Toteutus 6.luokkalaisten kanssa
Rehellisyyden
nimissä en koskaan lähtisi toteuttamaan itse tätä projektia kutosten kanssa.
Omat taitoni eivät missään nimessä riittäisi siihen. Mutta jos nyt kuvitellaan,
että näin tekisin, niin lähtisimme varmaan liikkeelle kuuntelemalla musiikkia
mahdollisesti erilaisilla kaiuttimilla (isot musaluokan kaiuttimet, radion omat
kaiuttimet...). Huomaisimme, että niissä on isoja laatueroja, eikä ole
samantekevää, millaisilla kaiuttimilla kuuntelee. Ottaisin elementin irti
valmiista kaiuttimista, tällöin oppilaat huomaisivat, miten kotelointi
vaikuttaa äänentoistoon.
Ensimmäinen
työvaihe olisi tuotesuunnittelu. Oppilaille annettaisiin tarkat kriteerit
(kaiuttimien ja piirilevyn vaatima fyysinen tila sekä kaiutinelementin
tilavuusvaatimukset). Kaiutin täytynee toteuttaa jostain valmiista
materiaalista (esim. putki tai joku valmis laatikko), sillä kuudesluokkalaiset
eivät saa käyttää oikeastaan mitään tähän työhön käyttämiämme koneita. Toinen
vaihtoehto on, että opettaja on sahannut liimapuulevyn valmiiksi oikean levyiseksi
ja oppilas sahaa tästä levystä tarvitsemansa pituiset kappaleet. Tässä tosin
tuotesuunnittelu jää aika pienelle huomiolle, koska jokaiselle tulee saman
mittaiset kappaleet.
Kotelon
kokoaminen aloitettaisiin yhdessä. Opettaja kertaisi puutappiliitoksen
ensimmäiset työvaiheet (poranterän merkitseminen maalarinteipillä,
merkkipiikkien käyttäminen). Tämän jälkeen oppilaat poraisivat kaikki työnsä
tappiliitokset valmiiksi.
Seuraava
työvaihe on kaiuttimen reikien poraaminen kuppiterällä. Tässä tulee huomioida
se, että merkitään reiän keskipiste, johon poranterä sitten kohdistetaan.
Poraamisessa porataan ensin toiselta puolelta lähes läpi asti ja käännetään sen
jälkeen työ ja porataan reikä läpi. Näin vältetään puun repeytyminen. Poratut
reiät hiotaan hyvin.
Tämän
jälkeen voitaisiin perehtyä elektroniikkaosuuteen. Oppilailla olisi valmiiksi
poratut piirilevyt sekä valmis paketti tarvikkeita. Opetus aloitettaisiin
kertaamalla jokaisen komponentin toimintaperiaate ja tehtävä piirilevyssä.
Kertauksen vuoksi käytäisiin läpi myös juottimen toiminta ja juottaminen. Tämän
jälkeen oppilaat aloittaisivat osien juottamisen pareittain. Opettaja näyttäisi
samalla dokumenttikameran kautta työvaiheet yksi kerrallaan.
Kun
kaikkien työt olisi saatu valmiiksi, on aika siirtyä taas kotelon työstämisen
pariin. Siinä seuraava työvaihe on säädinten reikien poraaminen. Tätä varten
olisin opettajana tehnyt valmiin sabloonan, jonka avulla oppilaat saisivat
piirtää reikien paikat. Ne porataan läpi tavallisella poralla ja sisäpuolelle
tehdään upotukset oksaporaa käyttäen.
Tämän
jälkeen työ kootaan puutappeja ja liimaa käyttäen. Takakansi jätetään vielä
irti. Työ pintakäsitellään oppilaan valitsemalla tavalla (maalaus, vahaus...).
Tämän jälkeen kaiuttimet kiinnitetään ruuveilla paikoilleen ja piirilevy
kiinnitetään myös. Tässä vaiheessa tehdään loput juotostyöt, kaikkia osia ei voi juottaa paikoilleen ennenkuin työ on paikoillaan kotelossa.
Lopuksi
ulkoasu viimeistellään valitulla tavalla, esim. pingottamalla kangas kaiuttimen
etuosaan.
Oppilaille opetettava teoriatieto
- Tuotesuunnittelua
- Mittaaminen
- Kaiuttimen toimintaperiaate ja vaadittavat asiat
- Puutappiliitos
- Pintakäsittely
- Juottimen käyttö ja juottaminen
- Komponenttien käyttötarkoitus ja toiminta
- Työturvallisuus
Työn hyvät puolet
Työn
paras puoli on mielestäni se, että se on oikea käyttöesine. Se on lähellä
oppilaan omaa maailmaa ja lähtee oppilaan tarpeesta. Tämän vuoksi se on myös
motivoiva työ valmistaa. Työssä yhdistyy sekä tuotesuunnittelu, puun
työstäminen että elektroniikka. Se on siis monipuolinen ja kattava harjoitus,
jossa opetellaan ja kerrataan monenlaisia taitoja.
Työn haasteet opettajalle
Itselleni
työ oli jo niin haastava tehdä, että en missään nimessä sitä rupeaisi muille
opettamaan. En oikein itsekään ymmärtänyt kaikkia toimintaperiaatteita. Kun
työni elektroniikkaosuus ei kerrasta onnistunut, en millään itse löytänyt
ongelmakohtaa. Tämä olisi varmaan oppilaidenkin kanssa suurin haaste: jos joku
menee pieleen, niin miten vika löydetään.
Opettajan
tulee suunnitella ja valmistaa selkeä ja tarkka kirjallinen ohjeistus
suullisten ohjeiden lisäksi. Tämä auttaa oppilaita asioiden mieleen palauttamisessa
ja mahdollisesti poistaa muutaman kyselijän jonosta.
Opettajan
pitää tietää asiat ja nähdä pidemmälle kuin oppilas, hänen pitää osata sanoa,
toimiiko oppilaan suunnitelma vai pitäisikö sitä korjata jollakin tavalla.
Opettajan pitää myös osata neuvoa järkevää materiaalin käyttöä sekä
toteutustapoja. Pätevälle opettajalle nämä tuskin ovat isoja haasteita, mutta
itse en koe tässä asiassa itseäni niin paljon oppilaita viisaammaksi, että
välttämättä osaisin heitä ohjeistaa riittävästi.
Opettajalle
tulee olla selvää, miten kaiutin toimii ja millaisia vaatimuksia vahvistin
asettaa ympäristölleen.
Oman
kurssimme toiminnan perusteella uskallan olettaa, että opettajalle tulee aika
paljon kysymyksiä ja neuvottavaa työn edetessä. Tämä on myös haastavaa: miten
olla samaan aikaan läsnä ja neuvomassa ongelmien kanssa painivia ja taas auttaa
niitä koneiden ja työkalujen tms. kanssa, jotka selvittivät alkuvaiheet
ripeämmin. Tämän voisi kai tiivistää sanoihin ajankäytölliset haasteet.
Oppilaan haasteet
Suunnitella
ja mitoittaa toimiva kaiutin. Elektroniikkatyö oli kohtuullisen vaativa eli
tarkkuutta ja hereillä olemista vaaditaan juotosvaiheessa.
Puuntyöstövaiheessa
tarkkuus on edelleen avainsana mitoittamisen yms. kanssa. Alakoululaisten
kanssa haasteena on se, miten oppilaiden taidoilla ja käsityökaluilla saadaan
riittävän siisti lopputulos aikaan. Se suoraan sahaaminen kun on yllättävän
vaikeaa...
Kaikilta
nykypäivän oppilailta ei myöskään aina meinaa löytyä työssä tarvittavaa
pitkäjänteisyyttä ja intoa saattaa työ huolella loppuun saakka. Tässä opettajan
motivointi on avainasemassa, että työstä tulee viimeistelty ja siisti
kokonaisuus.
Työturvallisuus
Työturvallisuus
on tärkeä huomioon otettava asia koko työskentelyn ajan. Tuotesuunnittelusta
alkaen tulee ottaa huomioon turvallisuuteen vaikuttavat tekijät. Jokaisessa
työvaiheessa oppilaille tulee neuvoa riittävän selkeästi ja perusteellisesti
toimintatavat ja mahdollisten laitteiden käyttö.
maanantai 29. syyskuuta 2014
KSP 2: Soveltava tehtävä
Soveltavana tehtävänä tein yhteistyössä koulumme teknisen
työn opettajan kanssa työn kolmannen luokan teknisen ryhmän kanssa. Koulussamme
on tapana, että jokainen vuosiluokka tekee tietyt työt, joten sen mukaan
mentiin. Vuorossa oli talttaustyö.
Tämä oli kyseisen ryhmän toinen työ teknisen työn tunneilla,
lukuvuosi oli aloitettu tekemällä toteemipaalu, jossa oli päässyt kokeilemaan
erilaisia työkaluja.
Talttausharjoitus: astia
Talttausharjoituksessa oppilas saa valmiiksi sahatun
kappaleen puuta. Hän mittaa ja merkitsee kappaleeseen taltattavan syvennyksen.
Sen jälkeen työ taltataan. Talttaamisen
jälkeen työ poltetaan hiileksi kosanilla, harjataan teräsharjalla ja lopuksi
lakataan.
Nelinkenttä
Suunnittelu:
|
Tiedot ja taidot:
mittaaminen
kiinnittäminen höyläpenkkiin
talttaaminen kourutaltalla
pintakäsittely polttamalla
harjaaminen syynsuuntaisesti teräsharjalla
pintakäsittely lakkaamalla
|
Työskentely:
pitkäjänteinen työskentely
oikeat työotteet
huolellisuus ja tarkkuus
työturvallisuus
|
Kasvaminen:
työnilon kokeminen
työn saaminen valmiiksi
luokan tavaroista huolehtiminen
|
Tässä työssä toimin lähinnä apuopena, sillä omaan
lukujärjestykseeni ei mitenkään muuten sopinut yhdenkään ryhmän tn-tunteja.
Näille tunneille pääsin oman hyppytunnin ansiosta aina toiselle
kaksoistunneista.
Luokassa työskennellessäni huomasin, että mahdollisesti
pärjäisin kyllä ainakin alimpien luokkien teknisen työn opettajana. Alkuopetuksen
teknisiä töitä olen opettanut aiemminkin ja se on sujunut ihan mukavasti.
Jokainen työ minun olisi kuitenkin kokeiltava itse etukäteen ja kerrattava
työkalujen käyttö, oikeat tekniikat ja käsitteet. Lisäksi tarvitsisin
asiantuntevan kollegan, jonka kanssa saisi suunnitella ja valmistella työt
yhdessä (esim. sahata sopivat aihiot, käydä työn olennaiset opetettavat asiat
läpi jne.). Myöskin välineiden huoltoon ja säätämiseen tarvitsisin apua.
Ainakin tässä työssä oppilaat työskentelivät todella
itsenäisesti sen jälkeen, kun heille oli neuvottu taltankäyttötekniikka.
Tasainen naputus vaan kävi luokassa, kun astiaan rupesi syntymään koloa.
Teknisen työn opettajalta vaaditaan hyvää aineenhallintaa.
Hänen on osattava opettaa ja neuvoa työt oppilaille selkeästi ja
yksityiskohtaisesti. Opettajan on osattava ennakoida ja käydä läpi esimerkit
myös siitä, mitä tapahtuu, jos tehdään opettajan ohjeiden vastaisesti (esim.
Tässä työssä, jos talttasi liian pitkälle tai jyrkästi, reunasta lohkesi
helposti palanen). Opettajan tulee osata myös opettamansa tekniikat ja käsitteet
hyvin, jotta ne menevät oikein.
Opettajalla on oltava hyvä sovelluskyky, jos joku homma ei
menekään ihan niin kuin piti, miten sitten toimitaan. Myös joustavuutta ja
ripeyttä vaaditaan. Opettajan hyvä oppilastuntemus ja pelisilmä auttavat
opettajaa toimimaan luokassa. Opettajan pitää olla tavallaan koko ajan askel
edellä oppilaita, muuten ne nopeimmat kerkiävät äkkiä etenemään omien
tietojensa varassa enemmän kuin olisi tarpeellista.
Teknisen työn luokassa on paljon enemmän riskejä ja vahingon
mahdollisuuksia kuin perus luokassa. Hyvä opettaja tiedostaa nämä asiat ja osaa
ennakoida ne. Hän tuo työturvallisuusasiat luonnollisena osana opetukseensa ja
käy jokaisessa työssä erityisen tarkasti läpi ne asiat, joissa on erityisen
suuret riskit. Tässä työssä sellainen kohta oli kosanilla polttaminen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)