Kyllä minäkin, kun muutkin :) eli puolen tunnin tuubihuivi

Työpaikan naiset ovat syksyn mittaan intoilleet käsikudonnasta (arm knit/knitting).  Päätinpä minäkin kokeilla tuota puolen tunnin tuubihuivia. Ohjevideoita löytyy YouTubesta ja tekniikka oli kyllä helppo. Hieman alle tunnissa minulla oli valmiina tuubihuivi. Lankana käytin Novitan Hilettä. Tein kolminkertaisella langalla ja työssä on 12 silmukkaa.

Muovityöt

Salaattiottimet

Salaattiottimet valmistettiin muovisuikaleesta (pituus n. 60 cm). Ensin suikaleen päät muotoiltiin halutusti, jonka jälkeen työn reunat hiottiin vesihiomapaperilla. Salaattiottimiin tehtiin lujuutta ja ulkonäköä tuovat urat.

Työ on lämmitetty ja pienen vanerikappaleen avulla painetaan urat. 

Tämän jälkeen ottimet taivutettiin keskeltä kuumailmapuhaltimen ja pyörökepin avulla. Lopuksi vielä oli mahdollista kääntää ottimien päät hieman sisälle päin kuumailmapuhallinta ja pienempää pyörökeppiä käyttäen.

Joulukoristeet

Toisena muovityönä valmistin kaksi erilaista joulukoristetta.

Työtä varten sahattiin kapeaa soiroa. Sirkkelillä saa sahattua suoraan. Jos käyttää vannesahaa, terän pitää olla alhaalla, muuten sahaus lähtee vinoon. Tuossa jääpuikossa näin kävi, mutta kekseliäinä naisina työstimme näistä ns. hukkapaloista hienot jääpuikot joulukoristeiksi :).

Puna-valkoista työtä varten muovisoirot liimattiin yhteen akryyliliimalla ja laitettiin puupalojen väliin puristimilla kuivumaan. Annettiin kuivua seuraavaan päivään. Tätä ei varmaankaa voi tehdä oppilaiden kanssa, liima oli niin myrkyllisen hajuista. Toinen, ehkä oppilaiden kanssa parempi vaihtoehto, on laittaa kaksi muovipalaa päällekkäin uuniin, lämpötila 150 ja lämmitysaika muutama minuutti. Muovipalat kiinnittyvät myös näin yhteen.

Valmis kaksivärinen tanko hiotiin reunoista vesihiomapaperilla. Tämän jälkeen porasin tangon yläpäähän reiän ripustusnarua varten ja alas koristetta varten. Sitten kiinnitin sen viilapenkkiin ja lämmitin kuumailmapuhaltimella. Pehmennyt muovi käännettiin kierroksille. Tämäkin vaihe olisi ollut ehkä helpompi tehdä uunissa. Eli samalla, kun levyt sulavat yhteen, ne voi sitten saman tien kiertää kaksien pihtien avulla kierteille. Aikuinen voi tehdä työvaiheen myös käsin hanskat kädessä. Jääpuikko on tehty täten ja siinä on mielestäni paremmin onnistuneet kierteet. Muovia täytyy pitää väännetyssä asennossa, kunnes se jäähtyy, se aukeaa muuten takaisin suoraksi.

Valmis työ koristellaan halutusti. Jääpuikossa olen lisännyt hileliimaa, kristallin sekä ripustusnarun. Karkkikeppiin taas kulkusen ja ripustusnaruksi silkkinauhaa.

Vinyylilevykulhot

Perjantaina tuli lähijaksolla vinkki opekollegalta LP-levyistä muotoilluista kulhoista. Ei siis muuta kuin pikaisesti kirpparille tuntien päätyttyä. Muutaman käytävän kierrettyäni löysin sopivan hintaisia levyjä: ostin kaksi pakkausta a´50 snt. Toinen sattui vielä olemaan tuplalevy, joten hinta ei päätä huimannut :).

Lisäksi tarvitaan kulho tms. astia, jonka päälle kulho muotoillaan.

Levy lämmitetään uunissa, 150 astetta ja muutama minuutti. Levy lähtee lämmetessään käpristymään, joten sen kyllä näkee, kun levyä voi alkaa muotoilla.

Sitten vain levy hanskat kädessä pois uunista ja muotoillaan kulhon päälle. Itse käytin salaattikulhoa ja pientä kattilaa. Levy siis asetellaan nurinpäin olevan kulhon päälle ja muotoillaan reunoilta käsin. Tässäkin työssä täytyy muotoiltuja kohtia painaa, kunnes levy jäähtyy, muuten ne aukeavat. Ja jos ei homma ekalla kerralla onnistu, niin sitten vain uudestaan uuniin ja toinen yritys!

Salaattikulhon päälle muotoutui aika laakea astia.

Voit muotoilla reunoille vekkejä. Tue käsin, kunnes kulho on jäähtynyt.

Valmiit kattilan päällä tehdyt kulhot. Aika kivat!

Muovityöt koulussa

Muovityöt olivat yllättävän haastavia, kun en ollut niitä aiemmin tehnyt. Olisin toivonut luokkaan esille enemmän valmiita malleja ja töitä, joita muovista voisi tehdä. Kun materiaali on ihan vieras, on jotenkin vaikea keksiä, mitä siitä tekisi. 

Työstäminen: Liimassa on tosi paha haju, sitä oli epämiellyttävä työstää. Hiominen oli myös aika hidasta hommaa. Kuumailmapuhaltimella taivuttaminen ei sekään ollut ihan maailman helpointa. Kaikenkaikkiaan muovityöt eivät olleet niin helppoja kuin kuvittelin.

Itse tykkäsin eniten tuosta vinyylilevytyöstä. Siinä tuli mukavan näköinen lopputulos eikä tekniikkakaan ollut vaikea. Niitä varmaan teen oppilaidenkin kanssa, sopisivat hyvin kerhotyöksi.

Oppilaille muovi on varmaankin myös kohtuullisen vieras työstömateriaali. Se kuitenkin on muuten oppilaille tuttu, muoviesineitä nyt löytyy joka kodista. Lähtisin liikkeelle juuri tästä tuttuudesta, oppilaiden alkutehtävänä olisi etsiä vaikkapa viisi erilaista muovijuttua kotoa. Tämän kautta miettisimme muovin ominaisuuksia ja lähtisimme suunnittelemaan omaa työtä.

Oppilaiden kanssa tavallisilla käsityötunneilla valitsisin työstettäväksi varmaankin jonkun joulu/pääsiäiskoristeen tai vaikkapa heijastimen. Työssä sahattaisiin oman piirroksen mukaan (huom. riittävän helppo) muoto, joka sitten hiotaan ja siihen porataan reikä ripustusnarulle. Heijastimeen liimattaisiin heijastintarraa ja joulukoristeen voisi koristella vaikkapa hileliimoilla tai pienillä tarratimanteilla. Työssä tulisi tekniikoista muovin sahaaminen kuviosahalla, hiominen ja poraaminen. Mikä ettei myös kierteyttäminen, jos valitsee vaikkapa tuon jääpuikko-työn.

Toinen oppilaiden kanssa tehtävä suht yksinkertainen ja nopea työ olisi  taivutettu kirjatuki. Siinä tulisi työvaiheina muovin sahaaminen, hiominen ja taivuttaminen.

Lopuksi vielä muutama simppeli "muovityö" :)

Kutistemuoviavaimenperä. Aikuinen on piirtänyt kutistemuoville Frozenin Olofin, jonka lapsi on sitten värittänyt. Koululaiset piirsivät omien avaimenperiensä ääriviivat läpi, käytimme pienennettyjä värityskirjan kuvia (läpinäkyvä muovi on oppilaiden kanssa kätevämpää).

Hamahelmi-työt: klassikoita :).

Metallitöitä

Metallitöiden jaksolla kokeilimme erilaisia metallintyöstötekniikoita.

Alumiinin taivuttaminen

Alumiinin taivutustyöksi suunnittelin pienen kynttilälampetin. Työ aloitettiin piirtämällä kaavat ja valmistamalla hahmomalli pahvista. Hahmomallin avulla suunniteltiin taivuttamisjärjestys.

Lampetin ääriviivat piirrettiin piirtopuikolla kaavan avulla alumiinille. Työ leikattiin irti kaarisaksia ja peltisaksia käyttäen. Kulmiin tehtiin apuporaukset.

Sen jälkeen työ taivutettiin kanttikoneella suunnitelman mukaan, viilattiin ja hiottiin sekä koottiin popniiteillä.

Kuparin pakotus: Löylyautomaatti

Löylyautomaatti valmistettiin kuparista pakottamalla. Ensin  neliön muotoosesta kuparilevystä leikattiin kaarisaksilla kolmio. Kolmion reunat viilattiin tasaiseksi ja jokaiseen kulmaan porattiin reikä, huom. jätä riittävästi matkaa reunaan.

Tämän jälkeen kuparia alettiin pakottaa pallopäisellä vasaralla.

Valmiiksi pakotettu työ kiillotettiin ja sitä varten tehtiin lenksut jokaiseen kulmaan. Valmiiseen työhön kiinitetttin vielä ripustusketju.

Kuumamuokkaus: taottu hellakoukku

Ongelma: Taloomme vuonna 2011 rakennetun uunin arinassa olevan tuhkaluukun avaamiseen ei ole ollut sopivaa työkalua. Sitä on avattu milloin makkaratikulla ja milloin milläkin.

Ratkaisu: Taon sopivan työkalun.

Sahataan rautatangosta noin 60 cm pätkä.

Taivutetaan varteen kierteet.

Kuumennetaan ahjossa ja taotaan. Tämä toistetaan useita kertoja ja kumpaankin päähän.

Muistetaan, että rautatanko on vielä hetkenkin päästä kuuma: Jäähdytä välillä vedellä ja käytä hanskoja KOKO AJAN :).

Valmis hellakoukku. Ja toimii! Jee!

Korujen valmistamista

Muinaisketju

Pääsimme lokakuun lähijaksolla Kouluelektroniikka Oy: n tiloihin korupajaan. Korupajassa valmistimme muinaisketjun toompakkilangasta.

Ketjun valmistaminen aloitettiin pyörittämällä lanka spiraaliksi erityisen pyörityslaitteen avulla.

Valmis spiraali sahattiin toiselta puolelta halki, jolloin syntyi pieniä renkaita. Renkaat avattiin pihtejä käyttämällä. Työn alkuun laitettiin rautalanka merkiksi ja sitten vain avattiin ja suljettiin äsken valmistettuja renkaita, aina kaksi ja kaksi rengasta. Pikkuhiljaa ketju valmistui.

Kun ketju oli sopivan pituinen ranteeseen, siihen kiinnitettiin lukko. Lopuksi valmis ketju laitettiin jonkinlaiseen myllyyn pyörimään. Siellä se hioutui tasaiseksi ja tuli kauniin kiiltäväksi.

Kuparikoru

Kuparin pakotustyö aloitettiin stanssaamalla kuparilevystä ympyrä. Ympyrän keskelle stansattiin vielä pienempi reikä. Sen jälkeen tehtiin ripustusnauhaa varten reikä sekä myös reikä keskelle tulevaa koristetta varten.

Tämän jälkeen kuparilevy pakotettiin kaarevaksi.

Kaarevan levyn pinta naputeltiin vielä koruvasaralla. Sen jälkeen koru kävi kiillotusmyllyssä pyörimässä. Kiillotettuun koruun lisättiin vielä helmi yksityiskohdaksi.

Emalointi

Emalointityötä varten stanssasin Kouluelektroniikassa ympyrän muotoisia kappaleita, joihin tehtiin valmiiksi ripustusreikä. Otin myös yhden valmiin linnun muotoisen pohjan.


Emalointi tehtiin hellan levyllä kuumentamalla.

Aluksi emaloitavalle pohjalle ripoteltiin emalijauhetta. Tämän jälkeen työ nostettiin varovasti lastan avulla hellanlevyllä olevalle metallilevylle. Jauhe suli hetkessä, jonka jälkeen työ nostettiin pois levyltä. Sen jälkeen työhön saattoi lisätä toista väriä tai vaikkapa kimalletta, kuten itse tein. Värit olisi myös voinut laittaa yhtä aikaa, sitä en kokeillut. Sitten vain uusi kuumennus ja valmista tuli! Mustaan pohjaan olen ripotellut kimalletta vapaalla kädellä, violettiin taas kakkupaperin läpi.

Tarkkana tuli olla emalointien siirtovaiheessa, sai olla todella tarkkana, että sai ujutettua lastan siististi työ alle, reunaan tuli todella helposti jälkiä. Värien ripottelussa kannattaa varata jokaiselle värille puhdas paperi, jonka päällä jauhe laitetaan. Näin ylimääräisen värin voi kaataa takaisin sirottimeen.

Ksp2 kurssityö: Vahvistin "Kameleontti-kaiutin"

Kesäkuun valoisina ja heinäkuun hiukan jo pimenevinä lämpiminä iltoina on mukava istuskella pihalla ystävien kanssa. Jutella, herkutella, olla vaan. Hyvän ruuan ja juoman lisäksi mukaviin juhliin kuuluu ehdottomasti myös hyvä musiikki.

Tämä vahvistin on suunniteltu näitä hetkiä varten. Siihen liitetään iPhone tai iPad, jonka kautta musiikkia voi kuunnella. Olen suunnitellut vahvistimen ulkomuodon ja valinnut värityksen siten, että se miellyttää omaa silmääni. Se myös sopii mukavasti sisätiloihin valkoisen Tivoli Audio-radion kaveriksi silloin kun sitä ei käytetä ulkosalla.

Projektin eteneminen

Vahvistimen työstäminen alkoi elektroniikkaosuuden rakentelulla. Se oli itselleni haasteellista, mutta kohtuullisen hyvien ohjeiden sekä erinomaisten neuvojen kanssa onnistuin lopulta saamaan kaiuttimeni toimimaan.

Kaiuttimen kotelon työstäminen alkoi suunnittelulla. Tutustuin puutyöluokassa olleisiin toisten tekemiin kaiuttimiin ja pyörittelin ideoita päässäni. Melko pian mielessäni alkoi hahmottumaan kuva valkoisesta kaiuttimesta, jossa olisi edessä joku kangas tai neulottu etupaneeli. Kaiuttimet ovat minulle aika vieras maailma, joten haasteellista oli, kun ei tiennyt, olisiko jotain erityisen tärkeitä asioita olemassa, jotka pitäisi huomioida suunnitteluvaiheessa. Ilmeisesti olisi ollut, ainakin kaiuttimen litratilavuus kuulemma vaikuttaa sen ominaisuuksiin. Otin siis omien tietojeni pohjalta (jotka siis ovat aika olemattomat) huomioon asioita, ne liittyivät lähinnä ulkonäköön. Suunnittelin vahvistimesta niin pienen kuin mahdollista on kahden kaiuttimen kanssa. Heti ensimmäinen haaste oli järkeillä jokainen kappale oikean kokoiseksi siten, että huomioi niiden kiinnittämisen toisiinsa.

En halunnut kaiuttimesta kovin isoa tai raskaan näköistä, joten päädyin höyläämään liimapuulevyn ohuemmaksi. Tässä kohtaa opin (tai kertasin) asioita: liimapuulevyä ei saa laittaa väärin päin tasohöylään. Välttämättä tätä ei olisi tarvinnut kantapään kautta oppia, mutta minkäs teet ;). Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut järkevämpää jättää liimapuulevy hiukan paksummaksi. Näin ohuen levyn kanssa sai jatkuvasti pelätä, että työ halkeaa. Esimerkiksi säädinten upotukset olivat haasteelliset porata, että ne sai riittävän syviksi, mutta ei kuitenkaan niin syviksi, että olisivat tulleet läpi asti.

Puuntyöstövaiheessa suurin osa asioista oli minulle uudehkoja. Jälkikäteen ajateltuna esim. tappien poraaminen olisi kannattanut mitoittaa tarkasti joka kappaleessa samoille kohdille ja tehdä joka reiästä saman syvyinen. Minun tavallani (reiät siihen mihin sattuivat tulemaan ja tappireikien poraus suunnilleen oikean syvyiseksi) kaiuttimen kokoaminen oli hitaampaa, sillä piti olla tarkkana, että kaikki kappaleet tulivat tasan tarkkaan oikein päin ja tappiliitoksiin tarvittiin välillä vähän reilummin liimaa. … ja jälkikäteen hiukan enemmän hiomista…

Kaiuttimen etupaneeliin porattiin reiät pylväsporakoneella ja kuppiterällä. Se oli ihan mukavaa. Siinäkin opin uutta, terää ei saanut laittaa kerralla läpi, vaan työ käännettiin välillä, jotta terä ei repisi reiän reunoja läpi mennessään. Reikien hiominen porakoneeseen liitettävällä hiomalaitteella oli myös uutta.

Seuraava vaihe oli nupin reikien poraaminen. Vasta sen jälkeen päästiin kokoamaan kaiutinlaatikkoa. 

Kun kaiutinlaatikko oli saatu koottua ja se oli kuivunut puristimien kanssa, kävin työn vielä hiomakoneella läpi. Sen jälkeen työ pohjamaalattiin pohjamaalilla ja maalattiin kahteen kertaan Helmi-kalustemaalilla.

Sitten päästiin asentamaan elektroniikkaosuus. Siihen olisin todellakin kaivannut tarkat ohjeet. Loppujen lopuksi homma kuitenkin onnistui ja oli kyllä mahtava fiilis, kun ensimmäiset soundit kajahtivat ilmoille :).

Tämän jälkeen takakansi liitettiin paikoilleen, pakkeloitiin ja maalattiin vielä koko työ. Maanantai-iltana ennen lähijakson alkamista, mieleeni tuli idea kaiuttimen etupuolen verhoilusta: Laittaisin kaiuttimeen liimattavaa tarranauhaa, jolloin siihen  voi vaihdella erilaisia etupaneeleja. Nyt on valmiina kaksi erilaista, ehkäpä jouluksi valmistunee punainen versio ;).

Kierrätystä… Puhelin sujahtaa mukavasti taskuun.

Toteutus 6.luokkalaisten kanssa

Rehellisyyden nimissä en koskaan lähtisi toteuttamaan itse tätä projektia kutosten kanssa. Omat taitoni eivät missään nimessä riittäisi siihen. Mutta jos nyt kuvitellaan, että näin tekisin, niin lähtisimme varmaan liikkeelle kuuntelemalla musiikkia mahdollisesti erilaisilla kaiuttimilla (isot musaluokan kaiuttimet, radion omat kaiuttimet...). Huomaisimme, että niissä on isoja laatueroja, eikä ole samantekevää, millaisilla kaiuttimilla kuuntelee. Ottaisin elementin irti valmiista kaiuttimista, tällöin oppilaat huomaisivat, miten kotelointi vaikuttaa äänentoistoon.

Ensimmäinen työvaihe olisi tuotesuunnittelu. Oppilaille annettaisiin tarkat kriteerit (kaiuttimien ja piirilevyn vaatima fyysinen tila sekä kaiutinelementin tilavuusvaatimukset). Kaiutin täytynee toteuttaa jostain valmiista materiaalista (esim. putki tai joku valmis laatikko), sillä kuudesluokkalaiset eivät saa käyttää oikeastaan mitään tähän työhön käyttämiämme koneita. Toinen vaihtoehto on, että opettaja on sahannut liimapuulevyn valmiiksi oikean levyiseksi ja oppilas sahaa tästä levystä tarvitsemansa pituiset kappaleet. Tässä tosin tuotesuunnittelu jää aika pienelle huomiolle, koska jokaiselle tulee saman mittaiset kappaleet.

Kotelon kokoaminen aloitettaisiin yhdessä. Opettaja kertaisi puutappiliitoksen ensimmäiset työvaiheet (poranterän merkitseminen maalarinteipillä, merkkipiikkien käyttäminen). Tämän jälkeen oppilaat poraisivat kaikki työnsä tappiliitokset valmiiksi.

Seuraava työvaihe on kaiuttimen reikien poraaminen kuppiterällä. Tässä tulee huomioida se, että merkitään reiän keskipiste, johon poranterä sitten kohdistetaan. Poraamisessa porataan ensin toiselta puolelta lähes läpi asti ja käännetään sen jälkeen työ ja porataan reikä läpi. Näin vältetään puun repeytyminen. Poratut reiät hiotaan hyvin.

Tämän jälkeen voitaisiin perehtyä elektroniikkaosuuteen. Oppilailla olisi valmiiksi poratut piirilevyt sekä valmis paketti tarvikkeita. Opetus aloitettaisiin kertaamalla jokaisen komponentin toimintaperiaate ja tehtävä piirilevyssä. Kertauksen vuoksi käytäisiin läpi myös juottimen toiminta ja juottaminen. Tämän jälkeen oppilaat aloittaisivat osien juottamisen pareittain. Opettaja näyttäisi samalla dokumenttikameran kautta työvaiheet yksi kerrallaan.

Kun kaikkien työt olisi saatu valmiiksi, on aika siirtyä taas kotelon työstämisen pariin. Siinä seuraava työvaihe on säädinten reikien poraaminen. Tätä varten olisin opettajana tehnyt valmiin sabloonan, jonka avulla oppilaat saisivat piirtää reikien paikat. Ne porataan läpi tavallisella poralla ja sisäpuolelle tehdään upotukset oksaporaa käyttäen.

Tämän jälkeen työ kootaan puutappeja ja liimaa käyttäen. Takakansi jätetään vielä irti. Työ pintakäsitellään oppilaan valitsemalla tavalla (maalaus, vahaus...). Tämän jälkeen kaiuttimet kiinnitetään ruuveilla paikoilleen ja piirilevy kiinnitetään myös. Tässä vaiheessa tehdään loput juotostyöt, kaikkia osia ei voi juottaa paikoilleen ennenkuin työ on paikoillaan kotelossa.

Lopuksi ulkoasu viimeistellään valitulla tavalla, esim. pingottamalla kangas kaiuttimen etuosaan.

Oppilaille opetettava teoriatieto

-    Tuotesuunnittelua

-    Mittaaminen

-    Kaiuttimen toimintaperiaate ja vaadittavat asiat

-    Puutappiliitos

-    Pintakäsittely

-    Juottimen käyttö ja juottaminen

-    Komponenttien käyttötarkoitus ja toiminta

- Työturvallisuus

Työn hyvät puolet

Työn paras puoli on mielestäni se, että se on oikea käyttöesine. Se on lähellä oppilaan omaa maailmaa ja lähtee oppilaan tarpeesta. Tämän vuoksi se on myös motivoiva työ valmistaa. Työssä yhdistyy sekä tuotesuunnittelu, puun työstäminen että elektroniikka. Se on siis monipuolinen ja kattava harjoitus, jossa opetellaan ja kerrataan monenlaisia taitoja.

Työn haasteet opettajalle

Itselleni työ oli jo niin haastava tehdä, että en missään nimessä sitä rupeaisi muille opettamaan. En oikein itsekään ymmärtänyt kaikkia toimintaperiaatteita. Kun työni elektroniikkaosuus ei kerrasta onnistunut, en millään itse löytänyt ongelmakohtaa. Tämä olisi varmaan oppilaidenkin kanssa suurin haaste: jos joku menee pieleen, niin miten vika löydetään.

Opettajan tulee suunnitella ja valmistaa selkeä ja tarkka kirjallinen ohjeistus suullisten ohjeiden lisäksi. Tämä auttaa oppilaita asioiden mieleen palauttamisessa ja mahdollisesti poistaa muutaman kyselijän jonosta.

Opettajan pitää tietää asiat ja nähdä pidemmälle kuin oppilas, hänen pitää osata sanoa, toimiiko oppilaan suunnitelma vai pitäisikö sitä korjata jollakin tavalla. Opettajan pitää myös osata neuvoa järkevää materiaalin käyttöä sekä toteutustapoja. Pätevälle opettajalle nämä tuskin ovat isoja haasteita, mutta itse en koe tässä asiassa itseäni niin paljon oppilaita viisaammaksi, että välttämättä osaisin heitä ohjeistaa riittävästi.

Opettajalle tulee olla selvää, miten kaiutin toimii ja millaisia vaatimuksia vahvistin asettaa ympäristölleen.

Oman kurssimme toiminnan perusteella uskallan olettaa, että opettajalle tulee aika paljon kysymyksiä ja neuvottavaa työn edetessä. Tämä on myös haastavaa: miten olla samaan aikaan läsnä ja neuvomassa ongelmien kanssa painivia ja taas auttaa niitä koneiden ja työkalujen tms. kanssa, jotka selvittivät alkuvaiheet ripeämmin. Tämän voisi kai tiivistää sanoihin ajankäytölliset haasteet.

Oppilaan haasteet

Suunnitella ja mitoittaa toimiva kaiutin. Elektroniikkatyö oli kohtuullisen vaativa eli tarkkuutta ja hereillä olemista vaaditaan juotosvaiheessa.

Puuntyöstövaiheessa tarkkuus on edelleen avainsana mitoittamisen yms. kanssa. Alakoululaisten kanssa haasteena on se, miten oppilaiden taidoilla ja käsityökaluilla saadaan riittävän siisti lopputulos aikaan. Se suoraan sahaaminen kun on yllättävän vaikeaa...

Kaikilta nykypäivän oppilailta ei myöskään aina meinaa löytyä työssä tarvittavaa pitkäjänteisyyttä ja intoa saattaa työ huolella loppuun saakka. Tässä opettajan motivointi on avainasemassa, että työstä tulee viimeistelty ja siisti kokonaisuus.

Työturvallisuus

Työturvallisuus on tärkeä huomioon otettava asia koko työskentelyn ajan. Tuotesuunnittelusta alkaen tulee ottaa huomioon turvallisuuteen vaikuttavat tekijät. Jokaisessa työvaiheessa oppilaille tulee neuvoa riittävän selkeästi ja perusteellisesti toimintatavat ja mahdollisten laitteiden käyttö.

KSP 2: Soveltava tehtävä 

Soveltavana tehtävänä tein yhteistyössä koulumme teknisen työn opettajan kanssa työn kolmannen luokan teknisen ryhmän kanssa. Koulussamme on tapana, että jokainen vuosiluokka tekee tietyt työt, joten sen mukaan mentiin. Vuorossa oli talttaustyö.

Tämä oli kyseisen ryhmän toinen työ teknisen työn tunneilla, lukuvuosi oli aloitettu tekemällä toteemipaalu, jossa oli päässyt kokeilemaan erilaisia työkaluja.

 Talttausharjoitus: astia

Talttausharjoituksessa oppilas saa valmiiksi sahatun kappaleen puuta. Hän mittaa ja merkitsee kappaleeseen taltattavan syvennyksen. Sen jälkeen työ taltataan.  Talttaamisen jälkeen työ poltetaan hiileksi kosanilla, harjataan teräsharjalla ja lopuksi lakataan.

 

Nelinkenttä

Suunnittelu:	Tiedot ja taidot: mittaaminen kiinnittäminen höyläpenkkiin talttaaminen kourutaltalla pintakäsittely polttamalla harjaaminen syynsuuntaisesti teräsharjalla pintakäsittely lakkaamalla
Työskentely:  pitkäjänteinen työskentely  oikeat työotteet  huolellisuus ja tarkkuus  työturvallisuus	Kasvaminen:  työnilon kokeminen työn saaminen valmiiksi  luokan tavaroista huolehtiminen

Tässä työssä toimin lähinnä apuopena, sillä omaan lukujärjestykseeni ei mitenkään muuten sopinut yhdenkään ryhmän tn-tunteja. Näille tunneille pääsin oman hyppytunnin ansiosta aina toiselle kaksoistunneista.

Luokassa työskennellessäni huomasin, että mahdollisesti pärjäisin kyllä ainakin alimpien luokkien teknisen työn opettajana. Alkuopetuksen teknisiä töitä olen opettanut aiemminkin ja se on sujunut ihan mukavasti. Jokainen työ minun olisi kuitenkin kokeiltava itse etukäteen ja kerrattava työkalujen käyttö, oikeat tekniikat ja käsitteet. Lisäksi tarvitsisin asiantuntevan kollegan, jonka kanssa saisi suunnitella ja valmistella työt yhdessä (esim. sahata sopivat aihiot, käydä työn olennaiset opetettavat asiat läpi jne.). Myöskin välineiden huoltoon ja säätämiseen tarvitsisin apua.

Ainakin tässä työssä oppilaat työskentelivät todella itsenäisesti sen jälkeen, kun heille oli neuvottu taltankäyttötekniikka. Tasainen naputus vaan kävi luokassa, kun astiaan rupesi syntymään koloa.

Teknisen työn opettajalta vaaditaan hyvää aineenhallintaa. Hänen on osattava opettaa ja neuvoa työt oppilaille selkeästi ja yksityiskohtaisesti. Opettajan on osattava ennakoida ja käydä läpi esimerkit myös siitä, mitä tapahtuu, jos tehdään opettajan ohjeiden vastaisesti (esim. Tässä työssä, jos talttasi liian pitkälle tai jyrkästi, reunasta lohkesi helposti palanen). Opettajan tulee osata myös opettamansa tekniikat ja käsitteet hyvin, jotta ne menevät oikein.

Opettajalla on oltava hyvä sovelluskyky, jos joku homma ei menekään ihan niin kuin piti, miten sitten toimitaan. Myös joustavuutta ja ripeyttä vaaditaan. Opettajan hyvä oppilastuntemus ja pelisilmä auttavat opettajaa toimimaan luokassa. Opettajan pitää olla tavallaan koko ajan askel edellä oppilaita, muuten ne nopeimmat kerkiävät äkkiä etenemään omien tietojensa varassa enemmän kuin olisi tarpeellista.

Teknisen työn luokassa on paljon enemmän riskejä ja vahingon mahdollisuuksia kuin perus luokassa. Hyvä opettaja tiedostaa nämä asiat ja osaa ennakoida ne. Hän tuo työturvallisuusasiat luonnollisena osana opetukseensa ja käy jokaisessa työssä erityisen tarkasti läpi ne asiat, joissa on erityisen suuret riskit. Tässä työssä sellainen kohta oli kosanilla polttaminen.